On mulla viileä käsi, mutta sydän niin lämmin,
joka sinulle sykkii yhä lempeämmin.
On mulla viileä käsi, mutta sydän niin lämmin,
joka sinua muistaa aina kiihkeämmin.
Nurkkalampun valo hohtaa
Selkääsi kaarevaan,
katse katseeni mun kohtaa
saa väreet kulkemaan.
Sormet kylmät lanteillasi
vain hetken jäädyttää,
oon paikka toiveissasi
jonka tahdon säilyttää.
Käsi jäinen etsii kulkee
aamuun se vaeltaa,
tiukkaan otteeseensa sulkee
niin syvään sukeltaa.
Sydän sykkii aina vuokses
sormet kylmät värisee,
ne löytää kyllä luokses
eivät koskaan väärin tee.
2. Pikku Belinda
-Pretty Belinda-
Säv. Chris Andrews, suom.san. Vexi Salmi,
sov. Seppo Tammilehto ja J-P Järvinen
Hän päivänsä vietti veneensä alla
kaupungin kaunein Pikku Belinda.
Sai miehen kuin miehen vilkuttamalla
särki myös syömmein Pikku Belinda.
Päätin se silloin suudelman kun sain
huomenna varmaan nain Pikku Belindan.
Päivin ja illoin tiesin mä silloin
unta kun näin vain näin mä Belindan.
Kerroin sen hälle en tarvitse muuta
kuin veneensä alta saan katsella kuuta.
Muutin näin luokse Pikku Belindan,
muut ei nyt juokse luona Belindan.
Päivät hän viettää veneensä alla
kaupungin kaunein Pikku Belinda.
Viikkoni vierii rakastamalla
vaimoni kun on Pikku Belinda
(Pikku Belinda)
Me sovimme yhteen kuin kansi ja vakka
on valtteja täynnä mun kädessä pakka.
Jos runsaimmin onni nyt kukkia voisi
niin aivan liikaa se minulle oisi.
Vietämme päivät veneemme alla
minä ja kaunein Pikku Belinda.
Viikkoni vierii rakastamalla
vaimoni kun on Pikku Belinda.
(Pikku Belinda, Pikku Belinda)
3. Pojat eivät itke milloinkaan
Säv. ja san. Seppo Tammilehto,
sov. Masi Luoma
He laulavat hopeista kuuta
ja sillalta sen aavalle merelle seilaavat.
Tuskin koskaan tahtovat muuta
kaikki salatut tunteensa yön syliin peilaavat.
He ovat kauan sen tajunneet,
laulut suruista tehty on vaan.
Siksi pojat, eivät itke milloinkaan.
He ovat kuin yhteistä juurta
monia vuosia omille uomilleen virranneet.
He etsivät aarretta suurta
jonka rippeitä jossain kai ovat jo tavanneet.
He illasta iltaan kertovat: laulut suruja tuo tullessaan.
Siksi pojat, eivät itke milloinkaan.
He tuntevat tangoissa mollin
sen askeleita varhain ovatkin kulkeneet.
Usein kylki on myös Rock and rollin
saanut vieraakseensa pettymyksen kyyneleet.
He suuntaavat yöhön pehmeään
suru jäädä saa satamaan.
Siksi pojat, eivät itke milloinkaan.
Eivät itke milloinkaan.
Pojat eivät itke milloinkaan.
4. Kolme kukkaa
Säv., san. ja sov. Seppo Tammilehto
Kauniin keltaiseen Kurjenmiekkaan
minä ensiksi kiinni jäin.
Värit aikaan sai tunteen viekkaan
ja se kosketti sydäntäin.
Kunnes sininen Yönlehti
sen viereen uhmaten ilmestyi.
Kissankello myös rinteeseen ehti,
ne kaikki eteeni järjestyi.
Kolme kukkaa yhdessä kerran,
mulle loistonsa antaneet ois.
Mutta viivyin mä vain hetken verran,
enkä niitä poiminut pois.
Ne huojuivat lämmössä tuulen
ja hehkuivat mun sydämeen.
Nyt kuihtuneen niiden luulen
matkan takaisin laaksoon teen.
Siellä entinen on loiste
ei kukkaa kolmea missään näy.
Enää saavu en paikalle toiste
pelkät muistoni sinne käy.
Yhä aikaa toivon uutta
ja kukkaa kolmea loistossaan.
Tuskin saan enää mahdollisuutta
niitä lähteä poimimaan.
5. Nojatuoliunelmia
Säv., san. ja sov. Seppo Tammilehto
Teevee suoltaa ulos vanhaa SF-elokuvaa
kademielin katson roolityötä onnistuvaa.
Itseäni vertasin Tauno Paloon
mutta koskaan päässyt en parrasvaloon.
Kaikki on vain Nojatuoliunelmia.
Silmät kiinni itselleni voin mä uskotella
Kaikkeen mihin ryhdyn pystyn tekeen tuhannella.
Pyramiidit Egyptiinkin osaan piirtää
kalliotkin vanhat pois sivuun siirtää.
Nojatuoliunelmia
niillä tuhlaat elämää.
Nojatuoliunelmia
ei niistä mitään käteen jää.
Ne läpi vuosien sua kuljettaa,
jos et ketjua sä niiden poikki saa.
Tuolissa on hyvä toisia vain arvostella
Muiden saavutukset revit irti hohtimella.
Väärään tyyliin elämääsi kokoonkaavit
tyhjän päälle jätä vain auki haavit.
Kaikki on vain Nojatuoliunelmia.
6. Etkö uskalla mua rakastaa
Säv. Erik Lindström, san. Saukki
sov. Masi Luoma
Etkö uskalla mua rakastaa?
Miks' en vastausta sulta saa
Onko sydämesi onneton
kun luonain se on.
Etkö uskalla mua rakastaa?
Miksi muuri sinut piilottaa.
Hylkäsitkö pienen sydämen
kun liekkiin sait sen.
Sä huolesi suo minun kantaa,
pois murheesi vien.
Taas aurinko lämpönsä antaa
ja valaisee tien.
Etkö uskalla mua rakastaa?
Sanaa sydämeni odottaa
Sanaa jonka myötä omaks' saan
myös taivaan ja maan.
7. Pohjanmaan tyttö
Säv., san. ja sov. Seppo Tammilehto
Kerran matkani kulki läpi yöllisen lakeuden.
Minut syliinsä sulki laaja tienoo niin ihmeellinen.
Muistan tuoksuvan vihreät niityt,
suopursuilla verhotun maan.
Niiden mukana uniini liityt susta tuskin rauhaa saan.
Katsoin peltoa aavaa mulle hymyilit vaieten.
Hehkuit polttavaa laavaa jonka kuumuutta arvannut en.
Minä pyysin vain lasiini vettä,
tahdoin janoni sammuttaa.
Mutta sylissäs tunsinkin että lohdutit myös kulkijaa.
Jäi Pohjanmaan tyttö kauas latomerten taa.
Silloin mä luulin sinne saada hän joutaa.
Nyt kenen kanssa hän Kyrönjokea soutaa?
Tuo Pohjanmaan tyttö, kuin kuumaa preeriaa.
Viljavainion tuulet tunnen otsalla vieläkin.
Luokseen kutsuvat huulet kerran kohdata tahtoisin.
Siellä jossain ne kertovat muille,
erään kulkijan kohtalon.
Tytön omille rakastetuille juurillaan he siellä on.
8. Maitolaituri
-Bus stop-
Säv. Graham Gouldman,
suom.san. ja sov. Seppo Tammilehto
Vettä sataa kaatamalla risaan sateenvarjoon,
repaleita sen mä silti suojakseni tarjoon.
Ukkossade piiskaten lehdet repii puista
pitkään aikaan koiranilmaa huonompaa en muista.
Maitolaiturilla istun ootan postiautoo, joka
kuljettaisi minut kaupunkiin.
Mutta jos tää ilma jatkuu sateisena silloin on kai
paras jäädä kotimaisemiin.
Viereen ajaa luksusauto väri hopeinen
ulos astuu rotunainen säihkykatseinen.
Tietä kysyy kuiskaten loistohuvilalle,
mietin kuinka naisen saisin sateenvarjon alle.
Kintaallani viittaan suunnan peninkulman päähän,
yritän myös kääntää puheen huonoon suvisäähän.
Naisen säärtä näyttävästi peittää nylon musta,
sateenvarjon alle kaikki on vain kangastusta.
9. Mustikkavuoren kuu
Säv. ja san. Seppo Tammilehto,
sov. Masi Luoma
Tiukkaan liimautuneena tanssit kyljessä mun.
Joku lauloi: Maria-Eleena, tiesin että onnistun.
Valkoisten pilvien lailla pois leijaili polttava suu.
Vieläkö muistojen mailla loistaa Mustikkavuoren kuu?
Tuuli voimistui hiukan miehen suojaan se vei.
Antoi lahjan evääksi niukan sitä tahtoi taikka ei.
Säikeet on polttavan kuumat
liian mahlainen muistojen puu.
Vieläkö menneiden huumat
antaa Mustikkavuoren kuu?
Mustikkavuoren kuu, Mustikkavuoren kuu.
Vieläkö muistojen mailla loistaa Mustikkavuoren kuu?
Sinne haaveensa kerran monet kantaen toi.
Ne hehkuivatkin hetken verran sydän kun salamoi.
Sieltä vain jäljet jäi sieluun
tuskin koskaan ne pois unohtuu.
Salaisten toiveiden nieluun
häipyi Mustikkavuoren kuu.
10. Someron Superman
Säv., san. ja sov. Seppo Tammilehto
Vähän nostaa sormi silmälasin sankaa,
on otsa kostunut taas enemmän.
Mies tuo soittaa kuuskytluvun rautalankaa,
parhaiten hän silloin muistaa ystävän.
Jonka kanssa lavat kierrettiin,
jenkat valssit soitettiin.
Mutta tänään onkin poissa hän:
Tuo Someron Superman.
Vanhan soittimensa pakkaa tuttuun laukkuun,
sen tarramerkit ovat vuoranneet.
Baarissa hän hyytyy yhteen rommipaukkuun,
miehen kyyneleet on muutkin huomanneet.
Luoja kuinka julmaa kohtalon,
sormen jälki ollut on.
Kun ikuisesti poissa hän:
Tuo Someron Superman.
Tahtiin viimeiseen hän puree kiinni huulta
ja soittaa loppuun asti sävelet.
Sydämestään etsii hetken hyvää tuulta,
edessä on vielä keikat kymmenet.
Yksin häipyy tielle yölliseen,
yksin uskoo huomiseen.
Tekee kaiken vuoksi ystävän, joka ollut on:
Tuo Someron Superman.
11. Hämeenpuiston yöt
Säv. ja san. Seppo Tammilehto,
sov. Masi Luoma
Noiden vihreiden puiden kuulin kuin huokaavan.
Tahdoin kaikkien muiden myöskin sen huomaavan.
Me istuimmepenkille puiston aikaan huumaavan
elokuun.
Annoit minulle muiston, painoit huulillein kuuman suun.
Monet askeleet kulki ohi kiitäen pois.
Puut nuo suojaten sulki ne kuin vartijat ois.
Ja varjoissa oksien kuulin sanat rakkauden huumaavan.
Kaiken jatkuvan luulin, en pois vuosien karkaavan.
Nuo Hämeenpuiston yöt, Hämeenpuiston yöt.
Ne ovat olleet ja menneet jääneet vain muistoihin.
Nuo Hämeenpuiston yöt, Hämeenpuiston yöt.
Sinne kanssas jäin kerran lehmusten varjoihin.
Jälkeen vuosien astun syliin Tampereen yön.
Alla puiden mä kastun muistot murskaksi lyön.
Jos puisto nyt puhuisi mulle niin se antaisi vastauksen.
Miehelle unohdetulle, yhden entisen huokauksen.
12. Hyvä haltia
Säv., san. ja sov. Seppo Tammilehto
On siitä monta vuotta hän saapui ensi kerran uniini.
Värit puikon hopeisen loisti suoraan silmiini.
Hän vuoteelleni istahti, pyysi mua jotain toivomaan.
Väitti, kaiken myöhemmin kuin saduissa toteen saan.
Pyysin anna mulle rumpu, että pääsen soittamaan,
olethan Hyvä Haltia.
Sen rummun sainkin heti myöhemmin majataloon yöksi jäin.
Hämärässä huoneessa tähtisilmät tutut näin.
Ne helmen lailla loistaen antoi heti ymmärtää, ei toivomukset
oudot kertaan ensimmäiseen jää.
Pyysin anna mulle leipää, että jaksan rummuttaa,
olethan Hyvä Haltia.
Hyvä Haltia, kun sä unelmista totta teet.
Hyvä Haltia, tuot ilon kyyneleet.
Oon saanut kyllä soittaa mun täytyy siitä kiittää luojaani.
Silti Hyvää Haltijaa odottelen iltaani.
Mahtaiskohan säihkysilmä suostua pyyntööni viimeiseen,
pohjantaivaan tähdelle toivomuksen öisin teen.
Huudan anna mulle voimaa, neuvo mua rakastamaan,
olethan Hyvä Haltia.
13. Sydämeen jäi soimaan blues
-Rio de janeiro blue-
Säv. R.Torrance - J.Haeny,
suom.san. Antero Ollikainen, sov. Masi Luoma
On taivaalla suruhuntu kattoihin sade ropisee.
Ja tumma maa kuin kyynelinä helmeilee.
Ihmisien vain varjoina liikkuvan nään,
sateen harmauteen yksin jään.
Kun sä lähdit mielen täytti tumma lohduttomuus,
sydämeen jäi soimaan blues.
Sun kasvosi sateen läpi piirtyvät illan hämärään.
Ja kyyneleet sun silmissäsi jälleen nään.
Katoat pois ja muistoni kiinni vain saan
ja ne kertovat vain murheitaan.
Kun sä lähdit mielen täytti tumma lohduttomuus,
sydämeen jäi soimaan blues.
Mun mieleni ikävöiden mennyttä yhä tavoittaa.
Ja haikeuden vain mielikuva kiinni saa.
Ikävöiden mä taivaankin itkevän nään,
sateen harmauteen yksin jään.
Kun sä lähdit mielen täytti tumma lohduttomuus,
sydämeen jäi soimaan blues.