Muistan että samettiin, poutapilven pumpuliin,
minut tiukkaan kiedottiin sain lähtösuudelman.
Kukaan kertonutkaan ei, miksi helpoin reitti vei,
merenrantaan kyynelten luo tyhjän unelman.
Kuin pitkää helminauhaa nää vuodet olleet on.
Lähdin mukaan kuiskausten, ketään löytänytkään en,
pohjantähti yksinäinen tietä näyttää sai.
Juuri kun mä peräännyin, lupauksiin taas yllätyin,
hetken tuntui että arki on kuin sunnuntai.
Aikaa istua nyt on, vaatii sydän rauhaton,
maailmalta itselleen vain säteen auringon.
En ketään ryhdy neuvomaan, laulun silti laulaa saan,
laulun jonka sanoissa on kaipaus rajaton.
Helminauhaa elämän, tänään hiukan ymmärrän,
se kaulalleni kietoutui halusin tai en.
Sain pettymykset ketjuun sen, viereen onnen aikojen,
kaunis rivi jäänyt on vain öistä toiveiden.
2. Kun katseet kohtaavat
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Katseet kun kohtaavat, silmät sielua peilaavat,
niistä luet sen mitä sydän toisen ajattelee.
Katseet kun kohtaavat, tunteet lämpöä huokaavat,
sitä hetkeä kristalli loistaen valaisee.
Kysyin sulta hiljaa; jäätkö viereen mun.
Vaikenit mutta silmät kertoi nyt mä onnistun.
Heijastuu, tunteemme heijastuu,
häipyy kaikki muu kun katseet kohtaavat.
Katseet kun kohtaavat, silmät sielua peilaavat,
niistä luet sen mitä sydän toisen ajattelee.
Katseet kun kohtaavat, hetken toisiaan seuraavat,
pilvet mustatkin kiireesti kauaksi pakenee.
Ensimmäiseen hymyyn; heti kiinni jäin,
hetki tuo kiehtovasti säilyy kauan mielessäin.
Seisahtuu, aikakin seisahtuu,
häipyy kaikki muu kun katseet kohtaavat.
Kysyin sulta hiljaa; jäätkö viereen mun.
Vaikenit mutta silmät kertoi nyt mä onnistun.
Paljastuu, tunteemme paljastuu,
häipyy kaikki muu kun katseet kohtaavat.
3. Sen tuuli tuo
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Tuuli tuo, sen minkä tuo, ei muuta
vaikka toivoisit, vaikka lisää tahtoisit
Tuuli tuo, sen minkä tuo, ei muuta
tuuli tuo, sen minkä se tuo
Piiloudumme pilvilinnaan suureen,
sen seinät unelmilla vuorataan.
Tornit sortuu jalkojemme juureen,
ja ne pettymysten alle haudataan.
Toiveet heität mukaan länsituuleen,
ne itätuuli työntää takaisin.
Hetkeksi saat pienen hymyn huuleen,
kun myrsky maalaa reiän varjoihin.
Onni lepää hartioilla tuulen,
sen selkään myöskin päästä haluat.
Korvissani pettymyksen kuulen,
kun sä tyhjää luuta yksin kaluat.
Tuulet ovat aina oikukkaita,
ne eivät pidä lupauksiaan.
Jos et niskoja sä niiltä taita,
ne turhaan pyörittää sua vallassaan.
4. Nainen parhaasta päästä
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Maailmain oli kylmä päästit sisään lämmittelemään.
Ensi kosketuksen jälkeen valon toit iltaan viilenevään.
Olit hohtava soihtu joka pimeässä valaisee.
Sinun lohduttavat sanat eivät kipeää koskaan tee.
Sisältäin löysit luukun sitä ryhdyit sä aukaisemaan.
Ensin epäröin mä hiukan lähteä kanssas seikkailemaan.
Mutta yhteinen aamu ja ensimmäiset askeleet.
Mulle kertovat sen kuinka myötätuulen minulle teet.
Nainen parhaasta päästä, ei tunteitaan säästä,
Sydän lämmin katseen liekki vastustamaton.
En silloin tarvitse muuta toiveet täyttyneet jo on.
Nainen parhaasta päästä.
Kiertelen maailmalla etsin kultaa etsin hopeaa.
Yritän mä juosta kiinni kuun kiertoa niin nopeaa.
Silloin anteeksi pyydän kun jäljet luokses kadotan.
Liian pitkään jos mä kuutamossa tähteä tuijotan.
5. Sietämätön rakkaus
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Aamuun maanantain, äsken heräsin.
Ajatuksissain, arkeen hätkähdin.
Vuoteessa tuoksu, jäljet eilisen.
Vaikka tahtoisin, sua unohtaa voi en.
Käännyn kyljellein, hetken muisten.
Mitä sulle tein, kelaan kaivaten.
Huulipunan piirto, jostain paljastuu.
Vapiseva lause, oot mun I love you.
Kuinka voisin tämän kestää,
en edes jaksa estää.
Tunne sietämätön villitsee.
Sydämeni sykkii tulta,
repii kaiken voiman multa.
Kuin kahleisiin se vangitsee.
Niin sietämätön rakkauteni on.
Avaan ikkunan, iltapäivän nään.
Tuskin uskallan, jäädä miettimään.
Milloin saisin otteen, hetkeen kuluvaan.
Pysäyttävän ansan, arkeen pois haihtuvaan.
6. Vain mies voi tietää
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Liian moni, omaan miekkaansa kaatuu.
Toiveet kun, tuhkaksi maatuu.
Kun taivaalla on, outo tähti kohtalon.
Joka silmissä, jäätäen polttaa.
Vain mies tietää voi,
kuinka tuulessa soi
laulu yksinäisyyden.
Kun yö häviää,
vain jäljelle jää,
ikävä iäisyyden.
Vain mies voi tietää sen.
Jotain etsit, kauan kaivaten kuljet.
Pölyt tien, sydämees suljet.
Jos rakkautta on, onko se sammumaton?
Mistä liekin voi itselleen löytää?
7. Kaksi yksinäistä
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Kaksi yksinäistä, minä sekä hän.
Yhdessä saimme, aikaan hetken herkemmän.
Yössä hiljaa soi, haikeasti Nature boy.
Kun yksinäinen löysi toisen vielä yksinäisemmän.
Sormi kohtalon nyt jakoi hyvän kortin.
Sen silloin sain kun sitä tarvitsin.
Se avas mulle sydämeesi portin.
Uuden pakan elämääni merkitsin.
Ensi tunne oli ujoa ja arkaa.
Kun kahleet murtui yksinäisyyden.
Mä estää yritin että ei karkaa.
Vanha turvallinen tunne synkkyyden.
8. Samantekevää
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Jos jäät, niin jää! Jos lähdet, pois lähde!
Samantekevää. Ei mikään ole ennallaan.
Jos jäät, niin jää! Jos lähdet, pois lähde!
Samantekevää. Kun tunteet polkee paikallaan.
Tänään vietät iltaa luona toisen.
Minä vahdin taivaskanavaa
Etsin jenkkidraaman aurinkoisen.
Jonka happy end on pelkkää saippuaa.
Suhtaudun niin mustasukkaisesti.
Kun sä ryhdyt itsees stailaamaan.
Kiinni tarttumasta jokin esti.
Unohduin mä suukkoos hetken kaipaamaan.
Tuijottelen kellon viisareita.
Vuoteen toinen puoli tyhjä on.
Miksi odotan sun askeleita.
Loppuun haalistunut meidän juttu on.
10. Voitko lopettaa?
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Tunne tulvii jatkuvasti yli äyräitten.
Kivun siedin tähän asti mutta enää en.
Pyydän sulta please tahdon suudelmiis.
Näin en enää jatka tuumaakaan.
Voitko lopettaa? Kuumeen polttavan.
Voitko lopettaa? Kaipuun kuumimman.
Voitko lopettaa? Mulle avaimes antaa.
Ikävää jaksa en enää kantaa.
Voitko lopettaa? Poltteen suonistain.
Voitko lopettaa? Sitä pyydän vain.
Voitko lopettaa?
Meiliboksin luukku sylkee kirjee ruutun mun.
Epävarmuus viiltää kylkee viestiis antaudun.
Kerro baby siis milloin laituriis
vahvan köyden saisin kiinnittää.
11. Yksi enkeleistä
Säv., san. ja sov. Seppo Tammilehto
Virtaa joki uomissansa, iltaan päivät vaihtuu.
Mies sen tuntee suonissansa, kun unelmat pois haihtuu.
Varjo seuraa vierelläin, jos oon kuumaa tulta.
Vaikka pysyy lähelläin, ei se paljon vaadi multa.
Sinä saat minut uskomaan, huomiseen ja toivomaan.
Kun sydän paatunut epäilee ja arki kylkeen iskee veistä.
Sinä saat minut uskomaan, huomiseen ja toivomaan.
Jos on maan päällä enkeleitä niin sinä olet yksi heistä.
Joskus diesel nihkeästi, starttaa yskimällä.
Silti yössä pehmeästi, se kehrää hiipimällä.
Päivät haastaa taisteluun, ei ne ketään säästä.
Siipiesi suojeluun on mun usein syytä päästä.
12. Erosuudelma
Säv. ja san. Seppo Tammilehto
Sov. J-P Järvinen
Muuan erosuudelma, yksi joukossa muiden.
Alla suojaavien puiden, ehdottoman viimeinen.
Muuan erosuudelma, ei koskettanut silloin.
Nyt mua seuraa päivin illoin, tahdon unohtaa jo sen.
Katseen ylimalkaisen, sinun ohitsesi heitin.
Tunteen kuumimman, kylmiin sanoihin mä peitin.
Erehdyin mä niin, siitä kyynelin myöhemmin mä maksoin.
Vuosiin vaihtuviin, tunteet tukahduttaa jaksoin
Silloin loisti pohjan kuu, tähdet kutsuivat mua mukaan.
Väärin ehkä tein, sitä tietää ei voi kukaan.
Silti jälkeenpäin, sateenkaarta on mahdotonta löytää.
Värit sisälläin, heijastavat tyhjää pöytää.